lauantai 21. lokakuuta 2017

Blogiesittelyssä ~ Koukussa Viiteen Askellajiin



Blogin historian ensimmäinen blogiesittely ja toinen yhteistyöpostaus bloggaajan kanssa tuleekin olemaan Koukussa Viiteen Askellajiin -blogin kirjoittajan Pihlan kanssa! Tämmöistä postausta en olekaan koskaan tehnyt, mutta innostuin ideasta, kun Pihla kyseli yhdessä WhatsApp -ryhmässä halukkaita tämmöiseen yhteistyöhön. Otinkin härkää pelottomasti sarvista kiinni ja tartuin tilaisuuteen tehdä hieman erilaista yhteistyöpostausta. Tiedä jos tästä innostuisikin vielä enemmän ja alkaisi näitä tekemään useamman muunkin bloggaajan kanssa! 

Postauksen tarkoituksena onkin esitellä Pihlaa ja Pihlan blogia teille tarkemmin. Lopusta löytyy myös kattava arvostelu blogin ulkoasusta, niin saattekin todella kattavan tietopläjäyksen issikoista kertovasta blogista. Käykää toki kurkkaamassa Pihlan blogista minkälaisen postauksen hän sai minusta aikaan! Blogiesittelyssä: Ohjaksissa 

Pihla ja Örk © Petronella Kosonen

Blogin kirjoittaja Pihla Parikka on 13 -vuotias tyttö Etelä-Suomesta, joka harrastaa ratsastusta, keppihevosia ja tietenkin bloggaamista. Hän onkin kirjoittanut blogia vasta vajaan vuoden ajan mitä ei kyllä todellakaan huomaa itse blogista! Pihla rakastaa kaikkia harrastuksiaan, mutta ylitse muiden jopa pari vuotta harrastetut kepparit ylittää jo kolme vuotta harrastettu hevosharrastus ja ratsastus. Hän aloittikin ratsastuksen vuoden 2014 syyskuussa Sammaliston tallilla kaverinsa kanssa. Pihla vaihtoikin sitten vuoden 2015 tammikuussa niin sanotusti normi ratsastuskoulusta Iso-Tuomiston issikkatalliin, missä hän edelleenkin käy! 

Askellajiratsastajan tarina siitä, kun kolme ei enää riittänyt, vaan tarvittiin viisi askellajia, joihin jäi koukkuun kuin hiiri loukkuun. Lopullisesti.

Pihla ja Brydja

Pihla kuvaileekin itseään hieman ujoksi uusien ihmisten seurassa varsinkin alkuun. Tutustumisen jälkeen hänestä tuleekin kummiskin todella puhelias ja ujous kaikkoaa. Pihla onkin todella rauhallinen ihminen ja miettii asiat aina pariin otteeseen. Hän on myös oikein mukava ja kiltti persoona, eikä pahanteko kuulu Pihlan ykkösasioihin sillä hän alkaa kokemaan kaiken kielletyn tekemisestä pahaa omatuntoa. Kuulemma monet varmasti kuvailisivat Pihlaa luotettavaksi, kiltiksi ja epäitsekkääksi. Sama näkyy myös hevospuolellakin. 

Pihla ja Herkku © Reetta Varonen

Pihla kiintyykin todella helposti ja nopeasti ihmisiin ja hevosiin, joiden kanssa juttu sujuu ja muutenkin jos ne vaikuttavat oikeilta tyypeiltä/hevosilta. Hän onkin aika varovainen hevosten kanssa ja tykkää jutella niille aina kaikkea mukavaa ja pysyä mahdollisimman rentona tilanteessa, kuin tilanteessa. Pihla osaa olla hevosten kanssa myös jämäkkä eikä pelkää sanoa ei, jos tilanne niin vaatii. Hän sanoo myös olevansa pieni perfektionisti sillä tykkää puunata hevosta korvan päistä jalkakarvoihin asti tunti tolkulla ja varmasti puti puhtaaksi. 

Ratsastaessa hän yrittääkin aina parhaansa ja vaikka päivän ratsu ei olisikaan juuri se lempihevonen hän koittaa aina pysyä mahdollisimman positiivisillä mielin ja hoitaa hommat kunnolla loppuun asti. Ratsastajana Pihla onkin aika jämpti eikä turhaudu kovinkaan helposti, mutta on kummiskin aina hevoselle ystävällinen ja pyrkii palkitsemaan aina pienistäkin onnistumisista. 

Pihla ja Herkku © Reetta Varonen

Jo pitkään Pihlan lempiponina toiminut ja nykyään hänen hoitohevosensa onkin Iso-Tuomiston tallin tuntiponi Brydja frá Kviarhóli eli tutummin issikka tamma Brydja, joka onkin jo 26 -vuotias mummo. Pihla kuvaileekin Brydjaa luonteeltaan kultakimpaleeksi ja aivan älyttömän kiltiksi. Vaikka tamma onkin jo vanha, ei se kuulemma näy mummossa yhtään. Se on todella herkkä avuille eikä se koskaan laiskottele vaan menee mieluiten täysiä, kuin liian hitaasti! 

Brydja onkin sinänsä todella helppo hevonen ja selkään voikin laittaa ratsastajia ihan aloittelijoista asti eikä tamma sano siitä yhtään mitään kiltin luonteensa ansiosta. Mutta ei olekaan mummo hevosta ilman omia piirteitään sillä Brydja saattaakin pelätä ihan pieniä ja normaaleita asioita, kuten ötökkäsumutteita! Tamma osaa myös olla ratsastajalle vaativa ja puhtaiden askellajien saaminen onkin aina oma haasteensa. Pihla sanookin että Brydja onkin älyttömän kiltti kultakimpale, johon on helppo rakastua ja se onkin kultainen luottotamma. 

Pihla ja Mosi © Aaria Sitomaniemi

Pienen esittelyn jälkeen voimmekin sitten suoraan siirtyä itse blogiin. Pihlan mukaan ajatus nykyisen blogin perustamisesta lähtikin vuoden 2016 alussa, kun vanha blogi oli lopettanut toimintansa innostuksen lopahduksen vuoksi. Nykyinen blogi perustettiinkin vuonna 2017 ja Koukussa Viiteen Askellajiin onkin Pihlan toinen blogi, mutta kaikki kehitys onkin tapahtunut uuden blogin aikana. Pihla onkin aina pitänyt kirjoittamisesta ja halusikin paikan, jossa pystyy kirjoittamaan kaiken hevoselämästään. Alkuun blogi olikin aika onneton valmiin Blogger pohjan kanssa, mutta nykyään Pihla muokkaa ulkoasunsa itse ja käyttää muokkaamiseen jopa erilaisia koodeja. 


Pihlan blogia olenkin jo jonkun aikaa lukenut ja blogista tykkäänkin itse henkilökohtaisesti aika paljon! On jotenkin ihanaa lukea tarkemmin issikoiden elämästä, sillä siihen ei ole tullut itse hirveämmin perehdyttyä ja Pihla osaakin aika hyvin kertoa näin ummikonkin silmin asiat hyvin selvästi ja niin, että ne ymmärtääkin. 

Kuten jo ylempänä sanoinkin blogi onkin ollut pystyssä vasta vajaan vuoden mikä ei todellakaan tunnu siltä. Pihla osaa nimittäin kirjoittaa todella hyvin blogiansa ja teksti on todella luontevaa ja helppo lukuista. Moni bloggaaja ei kehity vuodessa niin hyvin, kuin Pihla on kehittynyt! Pihla itsekin sanoi, että alkuun blogin teksti oli kaameaa, täynnä puhekieltä ja hymiöitä ja kuvat lisättyinä pienessä koossa. Teksti onkin vuoden aikana kehittynyt aivan huimasti, sillä näitä virheitä ei enää huomaan mitenkään ja Pihla onkin saanut todella hyvää palautetta, miten nopeasti hänen tekstinsä ovat kehittyneet. 


Vaikka blogin ulkoasu onkin jo aika talvinen sinisen taustansa kanssa, se ei oikeastaan minua hirveämmin häiritse eikä ulkoasusta tule heti mieleen talvi, vaan ulkoasu tuo kivaa piristystä sinisellä värillään. Blogin banneri on yksinkertainen, mutta todella kiva. Yleensä Pihla onkin tehnyt bannerinsa itse, joista kaikista olenkin pitänyt todella paljon! Tämän uuden bannerin onkin tehnyt Tuhatta & Sataa -blogin kirjoittaja, mutta se tuo todella kivan lisän Pihlan itse tekemään pohjaan. 

Ulkoasu on muutenkin kivan yhtenäinen eikä siitä suurempia virheitä eikä moitteita löydykään. Tietty jokaisella ihmisellä on oma makunsa ja minäkin saattaisin ulkoasusta muuttaa esimerkiksi otsikoiden fontin, mutta nykyinenkin fontti on myös kiva! Äkkiseltään blogin ulkoasusta ei keksikään mitään negatiivistä, vaan se on hienosti toteutettu ja mietitty loppuun asti oman näköiseksi. 


Blogista löytyy myös todella kattavat esittelysivut Pihlasta, hänen lempihevosistaan, tallin muista hevosista ja banneripaja. Esittelysivut ovatkin todella kattavat ja niistä löytyy hyvin tietoa itse kyseisen sivun päähenkilöstä ja kuviakaan ei ole tietenkään unohdettu! Jokaisesta sivusta löytyykin todella hyvin kuvia erilaisista tilanteista ja kuvat ovatkin aina todella kiva lisä herättämään sivun eloon. 

Tähän loppuun voisinkin koota plussat ja miinukset Pihlan blogista sillä ainahan niitä löytyy! 

+ Todella hyvää ja luontevaa tekstiä
+ Siisti ja selkeä ulkoasu
+ Hyvät esittelysivut kattavilla tiedoilla ja hyvillä kuvilla
+ Aivan mahtava postaustahti! 

- Kuvat voisivat olla paremmin rajattuja esim. ratsastuskuvat voisi rajata paljon rohkeammin! 
- Harmillisen vähän videoita

Kaiken kaikkiaan Pihlan blogi ansaitsee ison plussan ja ehdottomasti vielä enemmän lukijoita! Jos et ole vielä hänen blogiin törmännyt käy ihmeessä katsomassa miten viiteen askellajiin jää koukkuun kuin hiiri loukkuun. Lopullisesti. Myös kannattaa käydä kurkkaamassa instagram ja facebook

Mitäs tykkäsitte tämmöisestä postauksesta? Pitäisikö näitä tehdä jatkossa lisää? 

tiistai 10. lokakuuta 2017

Ruskan aikaa

Jälleen on tullut se ihana aika vuodesta, kun puut värjäävät maiseman kauniisiin syksyn väreihin. Maisema värjääntyy keltaisen ja oranssin eri sävyihin ja linnut koristelevat maiseman suurine parvineen. Vielä viimeisen hetken voi nauttia auringon lämmittävistä säteistä ja lintujen laulusta kauniina syyspäivänä. Pian pimeys valtaa jälleen koko Suomen ja vie värikkään luonnon mukanaan talviunille. Tästä se selviytymistarina ennen seuraavaa kesää alkaakin. 

Kaikki kuvat ©Anni J.
1

2

3

Hevosten sileät turkit alkavat pikkuhiljaa vaihtumaan paksuun pörröiseen talvikarvaan. Harjauksen jälkeen tallin käytävä leijailee pienen pieniä karvoja, kesän viimeisiä muistoja. Hevosten valkoiset sukat vaihtuvat mudan alla oleviin eri ruskean sävyisiin sukkiin. Puunaamiseen ennen ratsastusta meneekin luvattoman kauan, sillä hevoset ottavat syksyn mutakylvyistä kaiken ilon irti. Syksy ei todellakaan ole perfektionistien hevostenhoitajien unelma aikaa, sillä muta valtaa jokaisen kohdan hevosesta. Se tulee myös kavioiden mukana talliin asti vallaten myös harjalaatikotkin suojalaattikkoa lukuunottamatta. 

4

5

6

Pian aurinko häviääkin tummien sadepilvien taakse ja tekee syysillasta entistä pimeämmän. Muuttolinnut kaikkoavat pois koristelemasta maisemaa ja luonto hiljenee kokonaan. Ilma tuoksuu syksyltä ja pian alkavalta sateelta. Kauaa ei ehdikään kulua, kun taivas repeää kyyneliin. Hevoset sadetakkiensa alla kokoontuvat yhteen kasaan ja asettuvat vasten tuulta ja sadetta. Kukaan ei tunnu sillä hetkellä nauttivan kylmästä sateesta, varsinkaan vaatteista läpi menevän entistä kylmemmän tuulen kera. 

7

8

9

Kerran, kun taivas syksyllä repeää kyyneliin, se ei hetkeen hellitä vaan itkee koko kesän surunsa samalla kerralla pois. Siitä alkaakin monen viikon kestävä saderypeämä ja jatkuva loimien kuivatus. Kerran viikossa saattaakin kokea syksyn ihmeen, muutaman tunnin kestävän sateen taukoamisen, josta pitää nauttia täysin siemauksin. Ihmiset kaikkoavat maneeseihin hevosiaan liikuttamaan ja ilman maneesia olevat pukevat enemmän ja enemmän vaatteita päälle, että tarkenevat tuiskussa ja tuulessa liikuttaa hevosensa. Pian se sade loppuu ja on aika talven ja ihanan lumen. 
Nautitaan silti vielä hetki ruskan aikaa. 

10

11

12

Niin se kesä vain jälleen katosi ja jätti meidät tänne palelemaan. Onneksi aika kuluu aina niin nopeasti, että pian se kesä on jälleen täällä. Mutta ensin pitää selvitä tästä sateisesta syksystä ja vähälumisesta talvesta. Onneksi jokaisella on siihen omat selviytymiskeinonsa ja minä selviänkin siitä ostamalla uusia asioita ja odottamalla synttäreitäni ja joulua! 

Kuten olette varmasti jo yllä olevista kuvista huomanneet, tulikin jo hieman shoppailtua Hugolle ja itselleni uusia varusteita. Hööksiltä tulikin tilattua tuossa pari viikkoa sitten melkein parilla sadalla eurolla erilaisia tuotteita Hugolle sekä itselleni. Hugolle tilasinkin Overton nimiset suitset ja uuden ihanan vihreän värisen satulahuovan. Itselleni tulikin tilattua pari paitaa, uusia ratsastussukkia ja pipon odottamaan talvea. Toinen tilaamista paidoistani onkin päällä noissa yhteiskuvissa. Olenkin ollut oikein tyytyväinen Hööksin tilaukseen ja vaikka hieman kirpaisikin tilata niin suurella summalla, niin nyt ei tunnu yhtään pahalta. Olen ollut tyytyväinen jokaiseen tuotteeseen ja kyllä jokainen euro olikin sen arvoinen. 

Miten teidän syksy on lähtenyt liikenteeseen?
Mitä tykkäätte meidän uusista varusteista ja mikä on lempikuvasi?

torstai 5. lokakuuta 2017

Syyskuun suosikit ~ aika ottaa itseään niskasta kiinni

Vaikka viimeisemmässä kirjoituksessa sanoinkin, etten todellakaan ala kuukauden suosikit - postauksia julkaisemaan ennen kuin saan teille meidän tekemisiä enemmän ulos. Aikaa taas vierähti aivan luvattoman kauan ja tässä kummiskin taas ollaan ja mitään en ole saanut aikaisiksi parissa viikossa. Monta kertaa olen kyllä koneelle istahtanut ja tehnyt blogihommia, mutta mikään ei ole kummiskaan kelvannut minulle loppujen lopuksi enkä ole saanut oikeastaan mitään järkevää aikaiseksi. Jälleen kerran voin todeta, että tyhmänä menin jälleen lupaamaan asioita mitä en pystynyt toteuttamaan. Ei sitä ilmeisesti ota koskaan opikseen! 

Toivon kyllä nyt, että innostuisin tämän kuukauden aikana enemmän panostamaan blogiin ja saisin sille oikeastikin sitä aikaa järjestettyä. On tämän kirjoittaminen vain niin mukavaa puuhaa. Tuntuu vain, että elämä on nyt koko ajan juoksemista paikasta A paikkaan B eikä aikaa jää mitenkään kirjoittamaan edes paria postausta viikossa. 

Harmi, kun sitä on itse hieman perfektionisti ja käytänkin nykyään yhteen postaukseen helposti yli kolme tuntia kaikkineen kuvineen ja teksteineen, joskus tämäkään aika ei riitä millään. Esimerkiksi olen tätäkin postausta kirjoittanut nyt jo yli kolmisen päivää ja joka päivä sen muutaman tunnin. Autokouluakin pitäisi yrittää tässä samalla suorittaa, mistä minä oikein revin aikaa tälle kaikelle, kun koulu ja hevosetkin pitäisi jotenkin hoitaa samalla! 


Ennen kuin taas eksytään syvemmille vesille selvittämään missä olen oikein taas ollut ja miten se aika oikein kuluukaan, siirrytään itse ihanien kuukauden suosikkien pariin. Tästä kuusta tilastot eivät varmastikaan ole mitenkään huimat ja saattaa tämäkin postaus jäädä hieman tyngäksi, mutta onpahan sentään lokakuun postaukset aloitettu tyylikkäästi ajallaan ja tututtuun tyyliin!

Kuukauden postaus

Viime kuukaudenkin postaustahti jäi todella onnettomaksi ja julkaisinkin vain yhden postauksen. Ei tulekaan varmasti siis yllätyksenä mikä postaus nousikaan kuukauden postaukseksi, kun eihän niitä muita ollutkaan! Sinne se kesä katosi keräsikin 115 katselukertaa, mikä ei ole todellakaan paha summa siihen nähden, että pidin totaalista somehiljaisuutta ennen kyseisen postauksen kirjoittamista. Käy toki kurkkaamassa meidän kesän lyhyet kuulumiset, jos et ole vielä kerennyt! 


Kuukauden tykätyin ig kuva

Instagramissa olinkin koko viime kuun todella aktiivinen ja julkaisin sinne todella paljon meidän kuulumisia! Julkaisinkin sinne erilaisia julkaisuja kymmenen kertaa ja näistä suurin osa tulikin ihan tässä lähiaikoina. Jostakin tuli vain hirveä innostus jakaa meidän kuulumisia sitä kautta ja siihen aktiivisuuteen voinkin olla todella tyytyväinen. Olen myös yhdistänyt nyt Instagramin ja Facebookin tilit niin, että pääsen näkemään kuvien kattavuuden ja tiedot paremmin, miten kuvia oikein katsotaan. Onkin ollut mielenkiintoista nähdä miten monta ihmistä minunkin kuvat oikein tavoittavat! Jos sitä nyt Instagramin avulla innostuisi tätä blogiakin päivittämään.

Tykätyimmäksi ig kuvaksi nousikin Hugon ja minun yhteiskuva onnistuneiden Kiviharjun kisojen jälkeen. Jälleen pistettiin ennätykset uusiksi ja kuvasta tykkäsin 150 henkilöä! Kiitos jälleen suuresti teille. Täällä en nyt vielä pahemmin meidän kisojen kuulumisia paljasta sillä yritän tällä viikolla saada kaikki kisapostaukset kirjoitettua pois alta, mutta instagramista voit käydä jo kurkkaamassa miten meillä onkaan oikein kisoissa mennyt.


Kuukauden kuva

Tällä kertaa tämä kuva olikin oikein helppo valita! Oltiin nimittäin Mayan kanssa kuun lopussa Vermossa ja yhdestä facebook -ryhmästä muutama ihminen pyysi ottamaan heidän hevosistaan kuvia samasta lähdöstä. Sainkin todella hienoja kuvia aikaan, sillä aurinko paistoi juuri sopivasti tallikurviin! Alla oleva kuva onkin ehdottomasti viime kuukauden paras kuva. Tykkään itse varsinkin tuosta auringon muodostamasta valopallosta kuvan oikeassa reunassa ja jotenkin kuva on muutenkin todella onnistunut. Tätä kuvaa katsellessa ihan inhottaa ajatella tulevaa talvea ja miten joudun jättämään kamerani yhä useammin ravireissuilta kotiin, kun päivät pimenevät niin nopeasti! 


Kuukauden tapahtuma


Kuukauden tapahtumaksi olisin voinut valita meidän hienosti menneet kisat, mutta pitkän pähkäilyn jälkeen tulin siihen tulokseen etteivät ne välttämättä olleet meidän kuukauden kohokohta. Tähän kohtaan pääsee kyllä ehdottomasti Kiviojan kisojen jälkeinen maanantai, kun käytiin herran kanssa ilman satulaa järvessä.

Sinä päivänä oli todella ihana syksyinen sää ja vaikka olin ajatellut Hugolle vapaapäivän, päätin kummiskin lähteä sen kanssa järveen ilman satulaa kävelemään. Matkalla uittopaikalle huomasin naapuritallin hevosen olevan uittopaikalla myös ja hieman epäilin, että mitäköhän tästä mahtaa tulla. Mentiin kumminkin herran kanssa järveen ja kas kummaa, kumpikaan hevonen ei ollut moksiskaan vieraasta kaveristaan!

Hugo oli todella nätisti ja vaikka naapurin hevonen lähti meitä ennen pois, ei Hugo ottanut siitä minkäänlaisia kierroksia. Jouduin tulemaan vielä Hugon kyydistä pois järven jälkeen, sillä olin tiputtanut takkini puhelimeni kanssa ihan varmuuden vuoksi maahan. Pääsin kummiskin takaisin herran selkään, sillä se käyttäytyi niin kiltisti ja sain sen laitettua hieman vaikeaan paikkaan kannon viereen niin, että pääsin takaisin selkään. Yhteen lauseeseen koottuna tuo päivä kertoi minulle jälleen miten hieno hevonen Hugo on ja miten paljon siihen pystyy luottamaan 💛 


Kuukauden tietopaketti

Sivustot joiden kautta blogiin on tultu



Sivun katselut koko kuussa ja suurin määrä



Yhteensä katseluja koko kuun aikana



Kuukauden luetuimmat tekstit



Haut, joiden kautta blogiin on päädytty



Kuukauden kommentoija




Tähän kohtaan haluankin tällä kertaa nostaa kolme kommentoijaa. Viime kuussa, kun ei tullut kuin vain se yksi postaus niin, jäi myös kommentit todella vähällä mikä on tietenkin ymmärrettävää. Mutta haluankin sanoa suuren kiitoksen Pihlalle, Aadalle ja Veeralle, jotka kävivät kommentoimassa todellakin mieltä lämmittävät kommentit tähän ainokaiseen postaukseen! Käykää ehdottomasti katsomassa heidänkin bloginsa, sillä ne ovat niin mukavia luettavia ja näillä tytöillä on kyllä taito kirjoittaa todella hyvää tekstiä. Heidän postauksistaan tuleekin aina sopiva annos päivän iloa! Jokaisen omaan blogiin pääseekin tekstissä olevaa nimeä napauttamalla. 

Kuukauden suosikki

Tähän kohtaan tuleekin tällä kertaa hevosiin liittyvä asia! Vaikka olenkin pyrkinyt pitämään tämän kohdan mahdollisimman kaukana hevosista, on se nyt vain pakkoa rikkoa tällä kertaa. Tämän kuukauden suosikki on ollut ehdottomasti Hugon karsinan seinä ja sen ruusukkeet.

Seinällä onkin itsetehty nimitaulu hienon Kaivarista ostetun kyltin rinnalla ja sen alapuolella meidän kauden 2017 ruusukkeet. Tätä seinää ei kyllä pysty ohittamaan ilman pientä vilkaisua ja kylmiä väreitä. Hugo on ollut niin upea ja on hienoa, että ollaan yhdessä saatu nämä ruusukkeet sen karsinan ulkoseinää koristamaan. Vaikka ruusukkeita onkin pienen pieni määrä ja ne ei mistään kummoisista kisoista ole, olen niistä silti enemmän kuin ylpeä ja viime kuussa siitä tulikin entistä täydellisempi kahden viimeisen ruusukkeen ansiosta! 



Miten teidän syyskuu menikään?